Isä kasvatti aina vihanneksia omassa maassa koko talven tarpeiksi. Lapsena en niin arvostanut sitä että kasvimaalla joutui auttelemaan mutta niin vain olen päätynyt itsekin kotitarveviljelijäksi. Isä muutti taivaan kotiin pari viikkoa sitten joten nyt minun täytyy pärjätä ilman hänen neuvojaan puutarhassa. 💔
Surullisesta ajasta
huolimatta syksyn värit ovat todella kauniita! Ihana väripläjäys tuli kun harvensin porkkanoita, puna- ja raitajuuria sekä palsternakkaa äidille.
Omenapuiden sato on ollut tänä vuonna todella runsas. Eikä niissä ole juurikaan matoja, ehkä syynä se että pihlajanmarjojakin on ollut varsin paljon. Moni ystävä on käynyt auttamassa ja vienyt kassillisen, normaalina vuonna oltaisiin varmaan lähdetty näiden kanssa mehuasemalle mutta tänä vuonna ei nyt rahkeet riittäneet siihen. Vielä on kahdessa puussa omenia aika paljon..
Puun alta löytyy monesti puoliksi syötyjä omenia, ilmeisesti asialla ovat lähellä asuvat supikoirat, joita ei kyllä olla nähty. Naapurin talon takana pellolla oli ollut myös pari karhun 💩läjää, mutta luulisin että karhu syö omenan kyllä yhdellä haukkauksella? Vähän täytyy kyllä miettiä minne ja mihin aikaan menee lenkille.
Isällä ja äidillä on aina ollut pihassaan myös dahlioita jotka kukkivat valtavasti. Tämä on vanhaa kantaa jostain iso(iso)äidiltä, yritän saada pidettyä nämä hengissä taas talven yli.
Muutamaa eriväristä dahliaa ostin myös kaupasta. Ilmeisesti nämä uudet eivät kyllä ole niin kestäviä kuin vanhat. Paikkakin pitää ehkä ensi vuonna katsoa uusiksi, tämä ei tainnut olla tarpeeksi aurinkoinen dahlioille, mutta muutaman kukan kuitenkin sain.
Kiertelin muutenkin puutarhassa vähän kuvailemassa syksyisiä väripilkkuja. Syyshortensia on ihana hempeine kukkineen... toivottavasti se kasvaa pian isoksi puuksi! Lyhtykoisot taas ovat vähän raaskun näköisiä mutta nämä lyhdyt kyllä aika veikeitä. Laitoin sen kasvamaan betoniseen viemäriputkenpätkään (joita tontilta on löytynyt edellisen omistajan jäljiltä maahan haudattuna) niin ei toivottavasti leviä ihan hallitsemattomasti.
Keltaistakin löytyy monessa kohtaa ja näin syksyllä se on ihan kiva väri vaikken kesällä niin keltaisesta kukkapenkissä välitäkään. Harmi kun auringonkukat eivät kasvaneet (linnut taisivat syödä siemenet) mutta maa-artisokka on melkein kuin auringonkukka, latvat huitelevat todella korkealla.
Pari pientä halloweenkurpitsaakin penkissä köllöttää. Saapa nähdä jaksanko näitä pieniä alkaa säilömään vai saavatko toimia vain koristeena.
Isän kuoleman jälkeen olen ollut todella väsynyt, viikko sairaalassa sängyn vierellä vei voimat pitkäksi aikaa, mutta kuitenkin unta saa välillä odotella... liikkuminen luonnossa auttaa nukkumiseen ja aamulenkillä uskaltauduin taas (karhunläjistä huolimatta) asfaltin sijasta polulle joka menee kaden lammen välistä. Ihanan tyyntä, vain ruskan värit vielä puuttuivat! Luonto hoitaa niin kuntoa kuin mieltä.
